LORUJA/RUNOJA

Tiitiäisen tuutulaulu

Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen.
Posket tehty puolukasta
tukka naavatuppurasta
silmät on siniset tähdet.

Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen.
Keinu kuusen kainalossa
tuutu tuulen kartanossa
sammuta siniset tähdet.

pienessä suurta

Vaivaishiirellä arvelen,
pesä on pikkiriikkinen.
Pesässä kehto lilliputti,
kehdossa mini mini tutti.

Silti sen pesään mahtuvat
suuret ja kauniit unelmat.
Onnen tunteet tuhatpäiset
valtavat toiveen jättiläiset.

Mikä kumma

Pieni keiju sinisiipi,
varpahilla hiipi,
kurkisteli kiven takaa,
kuka kumma tuolla makaa.

Kummissaan se tirkisteli,
katseli ja ihmetteli,
punainen se aivan on
sekä ihan karvaton.

Ei se ole leppäkerttu,
eikä mikään marjaterttu.
Ei se eläin olla voi,
tuuliko sen tänne toi.

Keiju siirtyy lähemmäksi,
katsoo, josko ystäväksi,
oliosta olla vois,
seuraa siitä hälle ois.

Nyt jo keiju ymmärtää,
pystyyn nousee pieni pää.
Tonttupoika vallaton
nukahtanut siihen on.

Yhdessä he sitten jatkaa,
kesken jäänyttä matkaa.
Käsi kädessä he näin
käyvät satumetsään päin.